Hankala nukkua. En tiedä, johtuuko se kahvin juonnista vai siitä, etten enää syö niin paljoa kuin yleensä. Jokin pala tuntuu puuttuvan suuresta palapelistä, ja ilman sitä kuva ei voi olla kokonainen. Valvon kirjoittaen päiväkirjaa yön valossa, seuraten ilta-auringon väistyvän aamun sinen tieltä, pohtien elämääni, kuunnellen aamulintujen varhaista laulua. Ihmettelen luonnon järjestelmää, sen tasaista rytmiä. Istun yksin hiljaa sängylläni, ajassa ja avaruudessa, niin pienenä osana suurta kaikkeutta.

selälläni pallon pinnalla
alkuasukkaana avaruuden
selälläni pallon pinnalla
roikun yllä pohjattomuuden

etäällä kiiluu pieniä pisteitä
kuitenkin minua suurempia
arvoituksena miksi en putoa onko mulla hullun tuuria

Olen menettänyt rauhan, joka minulla on ollut. En pysty keskittymään enää tähän hetkeen, enkä kykene rauhoittumaan ja kysymään itseltäni: Mitä minulle oikeasti kuuluu?.