Kaikki näyttää olevan parempaan päin. Ensimmäinen lämmin päivä, minulla on päälläni sievä kesämekko johon en mahtunut viime vuonna ja nätit kengät. Kaikki kehuvat minua kauniiksi, jopa tyttö Glitterin kassalla, kun ostin mustat suuret aurinkolasit hintaan 8,90e. Katson ulos ikkunasta minttuteeni hautuessa ja tunnen suurta onnea. Kaikki on hyvin, saan olla yksin omassa rauhassa. Murheet huolet ovat poistuneet minusta, mutta SAATANA! laktoositon jäätelö on loppu pakastimesta. Otan tavallista, tietäen, että tunnin päästä vatsaa vääntää, ellen tällä sekunnilla löydä laktoositablettejani jotka ostin kalliilla hinnalla juuri kesää ja jäätelöä varten. Laitankin jäätelön takaisin pakastimeen, käynnistän pikkuruisen kannettavan ruokasaliin ja hörpin teetä voileipäkeksien kanssa.

niin aurinkoinen aika tää
on pyörinyt maapallo ympyrää
ja tuonut kesän taas
maahan jossa usein palellaan

ja ihmiset tään kylmän maan
ne alkaa jälleen katsoa toisiaan
niin hetken aikaa taas
kaikki toimii niin kuin kuuluis toimii

Yksi ainut ongelma nousee mieleeni. Aiemmin päivällä ollessani kahvilla kuulin ystäväni suunnittelevan tosissaan lähtöä Lontooseen ja sitä kautta NYCiin opiskelemaan seuraavan neljän vuoden aikana. Tiedän neljän vuoden olevan pitkä aika, mutta loppujen lopuksi se on  aivan liian lyhyt. Hän on ainoa, joka sietää totaalisesti minun omat typeryyteni. Onhan minulla muitakin ystäviä, mutta ei ketään samankaltaista kuin juuri tämä tietty. Lontoo ja NYC ovat minunkin haaveeni, mutta kuitenkin niin saamattomana ihmisenä kuin minä en näe haaveen tulevan toteen. Ikinä. Ystäväni ehdotti, että lähtisin mukaan, niin kovasti kuitenkin haluaisin nähdä mailmaa ja opiskella kieliä. Mutta kieltäydyin vedoten rahaan ja kielitaidottomuuteeni. En tiedä edes miksi. Ystäväni näki kaiken lävitseni, muttei sanonut mitään. Toivoin hiljaa mielessäni, että asia tulisi myöhemmin esille, tai että ystäväni sanoisi minulle sen, mitä itsekin ajattelin. Säästämisen pitäisi alkaa nyt, jos sellaista matkaa suunnittelee. Lisäksi äitini ei haluaisi päästää omaa pikku tyttöään mailmaan. Minun pitäisi tehdä töitä kovasti oppiakseni englantia lukiossa ja lisäksi tehdä ilta- tai viikonlopputöitä rahan saamiseksi kasaan. Minun pitäisi tietoisesti lopettaa tuhlaamisen tarve, kuten lopetin kynsienkin pureskelun kaksi viikkoa sitten. Rahaa täytyy olla ainakin 6000 euroa kasassa neljässä vuodessa. Se tekee 6000/4 eli 1500 euroa säästöä vuodessa. Kohtuullista, mutta pelottavaa. Lisäksi pitäisi hommata oma kannettava, uusi puhelin ja mikä tärkeintä, asunto ja opiskelupaikka Lontoosta sekä NYCstä. Kallista.