"Annie, look! Mr. Darcy's on the telly!"

Mikä yhteensattuma. Olimme juuri juttelemassa Ylpeys ja ennakkoluulosta, kun komeaäänisen Matthew McFadyenin naama ilmestyi telkkarin kuvaruudulle. Maikkarilla alkoi tiistaina uusi brittisarja, Spooks (Olisiko ollut erikoisjoukkue tai jtn suomennoksen nimi?). McFadyenista en juurikaan välittänyt ylpeys ja ennakkoluulon filmiversiossa (kukaan ei lyö Colin Firthiä), muttä tässä hän olikin ihan hyvä. Kesäisin ei tule juurikaan mitään telkkarista (paitsi Sinkkuelämää, Project Runway ja Men in Trees... ^^), niin päätinpä katsoa seuraavankin jakson sitten ensi tiistaina.

Tykkään katsoa telkkaria. Paljon. Olen moneen kertaan pohtinut, miksi ihmisillä on lempisarjoja, miksi telkkaria ylipäätänsä katsotaan? Entä miksi sitten jotakin sarjoja pidetään huonona? Mm. Greyn anatomia, Pako, OC, Frendit ja muut ovat aiheuttaneet monenlaista keskustelua niin koulussa, kotona, harrastuksissa kuin nettipalstoillakin. Näistä neljästä OC ehkä eniten. Itse en pidä sarjasta ollenkaan, ja voin rehellisesti sanoa, että olen katsonut kolme jaksoa. Moni tuttuni väittää katsomattakin OC:n olevan huono sarja.

Ympäri vuoden alkaa töllöttimestä uusia (ja vanhoja) sarjoja, joita sitten porukallakin keräännytään katsomaan. Kaikille löytyy aina jotakin katsottavaa. Tällä hetkellä odotan vielä alkamattoman Suomen sillä silmällä -ohjelman loppumista, jotta Greyn anatomian kolmannen kauden jaksot alkaisivat. Toisaalta, ystäväni aina muistuttavat, että sehän on ihan sama alkaako ne vai ei, sillä olen katsonut kaikki netistä kahteen kertaan. Tunnen telkkarista "suorana" katsomisen paljon "aidompana" kuin netistä tai DVD:ltä katsomisen. "Suorana" katsottaessa se on pakko katsoa juuri silloin, DVD:ltä ohjelman voi aina pistää pauselle siksi aikaa kun käy keittiössä keittämässä teetä.

Monet lempparit unohtuvat nopeasti. Lähetin YLE:lle kesän alussa kommenttia, kun Laakson kuningasta (Monarch of the Glen) ei uusittu tänä kesänä. Istuin viime kesänä joka aamu katsomassa Glenboglen tilan elämää, ja haaveilin Skotlantiin lähtemistä katsomaan kyseistä linnaa. Ihastuin sarjaan jo nuorena tyttösenä, ja kesäloman alussa muistin monia kuukausia sitten unohtuneen lempparisarjan. Tällä hetkellä etsin DVD-bokseja, ettei pääse hieno sarja uudestaan unohtumaan.

En vastannut vielä omaan kysymykseeni lempisarjoista ja telkkarin katsomisesta. Mielestäni tv:n katsomisessa on omanlaisensa viehätys. Etsitään jännitystä, romansseja ja kokemuksia omaan muka-niin-tylsään elämään. Sama pätee leffoihin. Tv:n ja elokuvien kautta pääsee kokonaan uusiin maailmoihin ja paikkoihin, jonne ei välttämättä pääsisi. Se on tervettä, mutta liika on aina liikaa. Välillä kannattaa pitää telkkari kiinni illalla, ottaa nauhalle ne sarjat, jotka on ihan pakko katsoa, ja vaihtoehtoisesti lukea, seurustella perheen tai kavereiden kanssa, urheilla tai ihan vain mennä ajoissa nukkumaan. Harvoin tulee tälläistä tehtyä, mutta on se kannattavaa, edes kerran vuodessa...

Elikkä, miten muut aiheesta ajattelee? Onko tv:n katsominen turhaa hömppää vai mukavaa ajanvietettä? Katsotteko tv:stä mieluiten komediaa, draamaa, ajankohtaisohjelmia, dokumentteja, musiikkivideoita vai jotakin ihan muuta? Itse olen ns. "kaikkiruokainen". Mitkä ovat lempisarjojasi, ja mitä inhoat yli kaiken?

Tälläistä tänään. Mökkeily tekee hyvää, ajatus juoksee paljon paremmin neljän päivän joutilaisuuden jälkeen...