Hörpin kahvia ja syön kuivaa ruisleipää. Sisko tuijottaa vastapäätä
ruokapöytää. Äidin kannettava on kiva, mutta muut "edut" kuten siskot
ja muut häiritsemässä ei. Toisaalta se on hidas, mutta sitä on ihana
pitää sylissä aamupalan aikaan tai ihan muuten maan ja leikkiä olevansa
Sinkkuelämää-Carrie. Toisaalta kirjoitusten laatu ei ole lähelläkään
samaa, mutta haaveilu on aina sallittua, eikö..?
Frendejä katsoessa huolet haihtuu. Sitä vain nauraa kovaan ääneen
(sisko ja mahd. kaverit nauraa naurajalle..) ja ihmettelee, että mistä
ideat noin typeriin juttuihin tulee kellekkään sillä eihän moisen
tyhmiä ihmisiä ole ollut koskaan olemassakaan kuin ne kuusi idioottia?!
Joukossa tyhmyys tiivistyy, Jouko parka.
Julkisivuremontti on
perseestä. Ne hajottaa nyt vanhaa rappausta, ja meteli alkaa
seitsemältä aamulla ja loppuu kuudelta illalla. Pakenen koululle kaksi
tuntia ennen ensimmäisen tunnin alkua, kahvitermarikupin ja Olivia
Joulesin kanssa. Agentti Joules on Helen Fieldingin uusin sankaritar,
mutta pidin Bridgetistä enemmän. Oikeastaan rakastan lukea Bridgetin
menoista, Olivia on täydellinen nainen ja ehkä siksi vähän tylsä.
Bridgetillä ei ole mitään toivoa, siitä huolimatta hän saa Darcyn ja
löytää elämänsä rakkauden ja sielunkumppanin vaikka ulkoapäin näyttää
siltä, ettei kahdella ole mitään yhteistä. Sellaisia tarinoita
rakastan. Ja Ylpeys ja Ennakkoluulo vie jalat alta. Tarina on ikuinen,
hahmot rakastettavia. Se on viime vuosituhannen rakkaustarina, joka
kahdensadan vuoden jälkeenkin on uuden uutukainen, mutta samalla
klassikko. Sitä jaksaa lukea aina uudestaan ja uudestaan, ja aina pitää
lukea loppuun asti, ihan vain varmistaakseen saavatko Elizabeth ja
Darcy (<3) toisensa. TV-sarja on toinen, aivan mahtava. Leffa SUCKS!!
keskiviikko, 23. toukokuu 2007
Kommentit