Elohopea vietti päivänsä Springfieldissä kävellen järvellä. Kannattaa vierailla sivuilla muutenkin, sieltä löytyy kaiken näköistä kivaa liittyen uuteen leffaan. Hahmon teko oli helppoa ja hauskaa, silmät, hiukset sun muut ovat tuttuja sarjasta.

1. Olen riippuvainen. Huomasin tuossa eräänä päivänä, että olen henkisen riippuvuuden lisäksi lievästi fyysisesti riippuvainen kahvista. Kroppa vain ei toimi aamulla ennen kun on saanut kipattua kaksi kuppia kahvia tyhjään mahaan. Olen myös riippuvainen ystävistä, säännölisestä liikunnasta ja yleisestä sekasorrosta ympärilläni (huoneessani).

2. Olen aidan ali -tyyppi. Olen sen verran mukavuuden haluinen ja laiska ihminen etten pysty pistämään kroppaani äärirajoille esim. urheillessa. Lähinnä siitä syystä lopetin kilpaurheilun, minulta vaadittiin liikaa. Teen vain sen mikä minusta on mukavaa ja mikä tuntuu minusta hyvältä.

3. Olen kenkäfriikki. Kukkaroni ei salli uusien kenkien ostamista joka kuukausi, joten lähes aina kenkäkaupan ohittaessani minun on pakko päästä edes hypistelemään tai sovittamaan kenkiä. Haaveenani on omistaa tulevaisuudessa Minna Parikat ja Manolo Blahnikit. <3

4. Minulla on hämmästyttävä kyky kerätä tavaraa ympärilleni. Kaikki on säästettävä, aina lehtiä ja kuitteja myöten, eihän sitä koskaan tiedä, mitä tarvitsee tulevaisuudessa. Koko ajan yritän päästä ulos tavastani, mutta siivouksen jälkeen ympärilleni rupeaa aina kerääntymään tavaraa, ja huoneeni on taas kuin pommin jäljiltä.

5. Ala-asteella (vai sanotaanko sitä nykyään peruskoulun alaluokiksi..?) olin ujo ja itkupilli. Olin koulukiusattu, siksi koska änkytin ääneen lukiessa enkä ollut fyysisesti niin kehittynyt kuin muut tytöt. Ainoa ystäväni oli kaksoissiskoni. Olin ahdistunut ja istuin aina välitunnit yksin jossakin nurkassa itkien. Yläasteelle mentäessä päätin ottaa otteen elämästäni. Päätös oli hyvä juttu, sain paljon uusia kavereita ja muutaman loistoystävän. Vanhat kiusaajat jaksoivat edelleenkin yrittää, mutta päätin vain olla välittämättä heistä.

6. Innostun helposti asioista ja pidän kaikesta puuhailusta. Meillä on neljän tytön ystäväporukka, ja minä olen se, joka järjestää kaikkia tempauksia kuten syntymäpäiväyllätyksiä ja muita menoja. Ystäväni kysyvät aina, enkö koskaan kyllästy siihen, että minä olen se, joka järjestää kaikkea kivaa. Ja vastaus on yksinkertainen: ei, en kyllästy.

7. Rakastan käsitöitä, näpertelyä ja askartelua. Minulla on aina joku projekti menossa. Useimmat kyllä päätyvat puolitiehen uusien ideoiden tullessa, mutta jatkan ne aina loppuun asti sitten myöhemmin.

Ai että, tämä oli hankala. En tällä hetkellä haasta ketään, mutta jos haluat ottaa haasteen vastaan, heitä kommentilla. Ja tottakai saa kommentoida muutenkin (:

Mukaan lähti vielä söpöt korkokengät K-Kengästä, 24,90e. Rahapussina toimiva äiti olisi halunnut jäädä vielä kiertelemään kauppoja, mutta minä halusin kotiin lukemaan.

Ihmiset muuttuu. Myös minä ja ystäväni. Huomattuani niin ison eron tämän hetkisen minäni ja silloisen minäni kanssa ryhdyin suursiivouksen. Aloitin siivoamalla tietokoneen kovalevyn, tarkistin kaikki vanhat kuva- ja tekstitiedostot ennen niiden poistamista. Löysin tarinan, jonka olin ystäväni kanssa kirjoittanut kolme vuotta sitten. Se kertoo meidän kaveriporukasta tulevilla yliopistoaikoina. Nauroin katketakseni ja mietin, miten me kaikki ollaan muututtu. Toiveet ja haaveet ovat aivan erit mitä silloin.

Jatkoin sopimalla äitini kanssa huoneeni remontista. Päätimme budjetin ja juoksin heti kirjastoon lukemaan sisustus- ja aikakausilehtiä. Kävin maalikaupassa miettimässä värejä. Huomenna alkaa huoneen siivous ja purku, tarkoituksena heittää suurin osa tavarasta menemään. Lelut ja lastenkijat menee roskikseen, kirpparille tai kiertoon.

Kymmenvuotiaana, kun muutimme nykyiseen asuntoomme, halusin ehdottomasti vaaleanpunaiset seinät ja kalusteet ja Petteri Kaniini -boordin. Kasvoin sisustuksestani ulos jo vuosi muuton jälkeen. Ensi viikolla seinien värit vaihtuu vaaleaksi harmaaksi sekä kalustus vähenee ja yksinkertaistuu. Ikeasta tulee minulle uusi kirjahylly, työpöytä ja uusi lipasto, johon piilotan kenkälaatikot lattialta. Ainoa muuttuva asia vuosien varrella huoneessani on ollut julisteet, joista nyt rakkaimmat kehystetään ja järjestetään kehystettyjen valokuvien, postikorttien ja tärkeimpien kunniakirjojen kanssa.

Jonkun nuortenlehden nettisivustolta luin kirjoituksen, jossa kehotettiin sisustamaan huone juuri sellaiseksi kun sen haluaa, itsensä peilikuvaksi. Samaisessa kirjoituksessa myös kehotettiin unohtamaan menneisyys ja keskittymään tulevaan. Mielestäni menneisyyttä ei saa kuitenkaan unohtaa kokonaan - kunniakirjat, valokuvat, matkamuistot ja rakkaimmat aarteet jäävät huoneeseeni - osaksi minua, sillä ne kertovat, miksi ja miten minusta on tullut minä.

Sysmä on aina ollut minulle kesäpaikka. Mummoni asui siellä, ja tämän Helsinkiin muuttamisen jälkeen olemme joka kesä käyneet siellä. Jee jee. Hellettä ei ole luvattu..

Mutta siis. Kirjoituksessa on ollut tälläistä pientä kesätaukoa, koska olin sukulaisillani Oulussa tämän viikon. Palaan Sysmästä keskiviikkona, ja kirjoittelen sen jälkeen :)

Jos joku sattuisi muistamaan/tietämään tämän videon, voisiko laittaa kommenttia?

Kiitoksia

Mikä yhteensattuma. Olimme juuri juttelemassa Ylpeys ja ennakkoluulosta, kun komeaäänisen Matthew McFadyenin naama ilmestyi telkkarin kuvaruudulle. Maikkarilla alkoi tiistaina uusi brittisarja, Spooks (Olisiko ollut erikoisjoukkue tai jtn suomennoksen nimi?). McFadyenista en juurikaan välittänyt ylpeys ja ennakkoluulon filmiversiossa (kukaan ei lyö Colin Firthiä), muttä tässä hän olikin ihan hyvä. Kesäisin ei tule juurikaan mitään telkkarista (paitsi Sinkkuelämää, Project Runway ja Men in Trees... ^^), niin päätinpä katsoa seuraavankin jakson sitten ensi tiistaina.

Tykkään katsoa telkkaria. Paljon. Olen moneen kertaan pohtinut, miksi ihmisillä on lempisarjoja, miksi telkkaria ylipäätänsä katsotaan? Entä miksi sitten jotakin sarjoja pidetään huonona? Mm. Greyn anatomia, Pako, OC, Frendit ja muut ovat aiheuttaneet monenlaista keskustelua niin koulussa, kotona, harrastuksissa kuin nettipalstoillakin. Näistä neljästä OC ehkä eniten. Itse en pidä sarjasta ollenkaan, ja voin rehellisesti sanoa, että olen katsonut kolme jaksoa. Moni tuttuni väittää katsomattakin OC:n olevan huono sarja.

Ympäri vuoden alkaa töllöttimestä uusia (ja vanhoja) sarjoja, joita sitten porukallakin keräännytään katsomaan. Kaikille löytyy aina jotakin katsottavaa. Tällä hetkellä odotan vielä alkamattoman Suomen sillä silmällä -ohjelman loppumista, jotta Greyn anatomian kolmannen kauden jaksot alkaisivat. Toisaalta, ystäväni aina muistuttavat, että sehän on ihan sama alkaako ne vai ei, sillä olen katsonut kaikki netistä kahteen kertaan. Tunnen telkkarista "suorana" katsomisen paljon "aidompana" kuin netistä tai DVD:ltä katsomisen. "Suorana" katsottaessa se on pakko katsoa juuri silloin, DVD:ltä ohjelman voi aina pistää pauselle siksi aikaa kun käy keittiössä keittämässä teetä.

Monet lempparit unohtuvat nopeasti. Lähetin YLE:lle kesän alussa kommenttia, kun Laakson kuningasta (Monarch of the Glen) ei uusittu tänä kesänä. Istuin viime kesänä joka aamu katsomassa Glenboglen tilan elämää, ja haaveilin Skotlantiin lähtemistä katsomaan kyseistä linnaa. Ihastuin sarjaan jo nuorena tyttösenä, ja kesäloman alussa muistin monia kuukausia sitten unohtuneen lempparisarjan. Tällä hetkellä etsin DVD-bokseja, ettei pääse hieno sarja uudestaan unohtumaan.

En vastannut vielä omaan kysymykseeni lempisarjoista ja telkkarin katsomisesta. Mielestäni tv:n katsomisessa on omanlaisensa viehätys. Etsitään jännitystä, romansseja ja kokemuksia omaan muka-niin-tylsään elämään. Sama pätee leffoihin. Tv:n ja elokuvien kautta pääsee kokonaan uusiin maailmoihin ja paikkoihin, jonne ei välttämättä pääsisi. Se on tervettä, mutta liika on aina liikaa. Välillä kannattaa pitää telkkari kiinni illalla, ottaa nauhalle ne sarjat, jotka on ihan pakko katsoa, ja vaihtoehtoisesti lukea, seurustella perheen tai kavereiden kanssa, urheilla tai ihan vain mennä ajoissa nukkumaan. Harvoin tulee tälläistä tehtyä, mutta on se kannattavaa, edes kerran vuodessa...

Elikkä, miten muut aiheesta ajattelee? Onko tv:n katsominen turhaa hömppää vai mukavaa ajanvietettä? Katsotteko tv:stä mieluiten komediaa, draamaa, ajankohtaisohjelmia, dokumentteja, musiikkivideoita vai jotakin ihan muuta? Itse olen ns. "kaikkiruokainen". Mitkä ovat lempisarjojasi, ja mitä inhoat yli kaiken?

Tälläistä tänään. Mökkeily tekee hyvää, ajatus juoksee paljon paremmin neljän päivän joutilaisuuden jälkeen...

Myöhäisen iltapäivän ja osan illasta makoilin huoneeni lattialla, ovi kiinni, kuunnellen musiikkia. Löysin kirjahyllyn alta vuosi sitten kokoamani Queen -levyn, johon olen kerännyt omat lempikappaleeni. Tai oikeastaan levyjä oli useampia, mutta ne ovat olleet hukassa jo pitkään.

Laitoin levyn pyörimään ja suljin silmäni.

I go out to work on Monday morning
Tuesday I go off to honeymoon
I'll be back again before it's time for sunnydown
I'll be lazing on a Sunday afternoon

 
Bicycling on every Wednesday evening
Thursday I go waltzing to the Zoo
I come from London town
I'm just an ordinary guy
Fridays I go painting in the Louvre
I'm bound to be proposing on a Saturday night
(There he goes again)
I'll be lazing on a Sunday lazing on a Sunday
Lazing on a Sunday afternoon

Oli pakko nauraa ääneen. Olin pistänyt soittimeen hyvän mielen levyn (Queen), jonka biiseistä tulee onnellinen olo. Käväisin keittiössä tekemässä mansikkapirtelön ja palasin kuuntelemaan levyn loppuun.

1. Lazing On A Sunday Afternoon - 2. Delilah - 3. Who Needs You - 4. Hello Mary Lou (Goodbye Heart) (Live) - 5. Seaside Rendezvous - 6. Misfire - 7. In Only Seven Days - 8. Rain Must Fall - 9. If You Can't Beat Them - 10. You're My Best Friend - EXTRA 11. Driven By You (Brian May)

Hyvän mielen kappaleet on iloisia, sellaisia, joita kuunnellessa tekee mieli nauraa ja vatsaan tulee omanlaisensa kihelmöinti, olo tuntuu täydeltä eikä mitkään murheet paina. Sanoituksilla ei ole niin merkitystä (Who Needs You ja Rain Must Fall ovat päässeet mukaan), vaan kyse on enemmänkin fiiliksestä, laulutavasta (miksaus jne.), rytmistä, hauskasta bassosta, lauluharmonioista (mitä Queenillä on paljon) ja niin edelleen. Ei ole tiettyä juttua tai jujua, millä määritellään hyvän mielen biisit.

Miten muilla? Onko muut kokeneet samaa, että on jotakin tiettyjä biisejä, joista pitää ja joista tulee onnelliseksi? Mikan Lollipop ja Ricky Fantén Shine ovat kovasti suosiossa omalla kohdallani tällä hetkellä. Entä sitten muu kategoriointi? Mielestäni kappaleita voi jakaa erilaisiin ryhmiin. On mm. rentoutus- ja bilemusaa, taustamusiikkia, angstia, nyyhky-lässynläätä ja läppäbiisejä.

Musiikista on niin kiva puhua, koska mihinkään ei ole oikeaa vastausta. Jokaisella on oma makunsa musiikissa ja omat tapansa kuunnella sitä. Peruskoulussa oli musakurssi, jossa jokainen toi vuorollaan yhden biisin soitettavaksi. Kuuntelun jälkeen biisiä analysoitiin ja musiikin maikan johdolla keskusteltiin kyseisestä kappaleesta. Mikä oli hyvää, mikä huonoa, mistä syystä ja niin edelleen. Ennakkoluulot piti jättää luokan ulkopuolelle ja jokaisella oli oikeus osallistua keskusteluun.

Näin tänään. Mikassa on jotakin sellaista pikkupoikamaista ja veikeää fiilistä. Klippi on nelosen pop-ikoni ohjelmasta, löysin sen sattumalta laitettuani hakusanaksi 'Mika interview'. Alla on toinen pätkä josta tykkään, se on ranskankielisestä keskusteluohjelmasta englanninkielisillä teksteillä. Mika laulaa tässä Champs-Élysées -nimisen kappaleen, pätkän Queenin Killer Queenia ja loppuun vielä uusimman sinkkunsa (video YouTubessa), Love Todayn.

Näillä eväillä tänään :)