Nyt-liitteen leffasivulla kirjoittaja kävi Homerin kanssa kaljalla Simpsons -leffan sivuilla. Olihan minunkin pakko päästä kokeilemaan!

Elohopea vietti päivänsä Springfieldissä kävellen järvellä. Kannattaa vierailla sivuilla muutenkin, sieltä löytyy kaiken näköistä kivaa liittyen uuteen leffaan. Hahmon teko oli helppoa ja hauskaa, silmät, hiukset sun muut ovat tuttuja sarjasta.

Minulle heitettiin haaste jonkin aikaa sitten, missä minun täytyy kertoa itsestäni 7 totuutta ja sitten haastaa uudet seitsemän ihmistä. Here we go.

1. Olen riippuvainen. Huomasin tuossa eräänä päivänä, että olen henkisen riippuvuuden lisäksi lievästi fyysisesti riippuvainen kahvista. Kroppa vain ei toimi aamulla ennen kun on saanut kipattua kaksi kuppia kahvia tyhjään mahaan. Olen myös riippuvainen ystävistä, säännölisestä liikunnasta ja yleisestä sekasorrosta ympärilläni (huoneessani).

2. Olen aidan ali -tyyppi. Olen sen verran mukavuuden haluinen ja laiska ihminen etten pysty pistämään kroppaani äärirajoille esim. urheillessa. Lähinnä siitä syystä lopetin kilpaurheilun, minulta vaadittiin liikaa. Teen vain sen mikä minusta on mukavaa ja mikä tuntuu minusta hyvältä.

3. Olen kenkäfriikki. Kukkaroni ei salli uusien kenkien ostamista joka kuukausi, joten lähes aina kenkäkaupan ohittaessani minun on pakko päästä edes hypistelemään tai sovittamaan kenkiä. Haaveenani on omistaa tulevaisuudessa Minna Parikat ja Manolo Blahnikit. <3

4. Minulla on hämmästyttävä kyky kerätä tavaraa ympärilleni. Kaikki on säästettävä, aina lehtiä ja kuitteja myöten, eihän sitä koskaan tiedä, mitä tarvitsee tulevaisuudessa. Koko ajan yritän päästä ulos tavastani, mutta siivouksen jälkeen ympärilleni rupeaa aina kerääntymään tavaraa, ja huoneeni on taas kuin pommin jäljiltä.

5. Ala-asteella (vai sanotaanko sitä nykyään peruskoulun alaluokiksi..?) olin ujo ja itkupilli. Olin koulukiusattu, siksi koska änkytin ääneen lukiessa enkä ollut fyysisesti niin kehittynyt kuin muut tytöt. Ainoa ystäväni oli kaksoissiskoni. Olin ahdistunut ja istuin aina välitunnit yksin jossakin nurkassa itkien. Yläasteelle mentäessä päätin ottaa otteen elämästäni. Päätös oli hyvä juttu, sain paljon uusia kavereita ja muutaman loistoystävän. Vanhat kiusaajat jaksoivat edelleenkin yrittää, mutta päätin vain olla välittämättä heistä.

6. Innostun helposti asioista ja pidän kaikesta puuhailusta. Meillä on neljän tytön ystäväporukka, ja minä olen se, joka järjestää kaikkia tempauksia kuten syntymäpäiväyllätyksiä ja muita menoja. Ystäväni kysyvät aina, enkö koskaan kyllästy siihen, että minä olen se, joka järjestää kaikkea kivaa. Ja vastaus on yksinkertainen: ei, en kyllästy.

7. Rakastan käsitöitä, näpertelyä ja askartelua. Minulla on aina joku projekti menossa. Useimmat kyllä päätyvat puolitiehen uusien ideoiden tullessa, mutta jatkan ne aina loppuun asti sitten myöhemmin.

Ai että, tämä oli hankala. En tällä hetkellä haasta ketään, mutta jos haluat ottaa haasteen vastaan, heitä kommentilla. Ja tottakai saa kommentoida muutenkin (:

Tänään se tuli, nimittäin sarjansa viimeinen Harry Potter! Heräsin aikaisin hakemaan sen Stockmannilta. En ollut varannut kirjaa, sillä sen saa ilmestymispäivänä halvemmalla kun etukäteen varattuna. Jonoa oli jonkin verran, mutta oli se sen arvoista (eikä haitannut yhtään, aloitin kirjan jo ennen ostamista). Lisäksi Stockalta sai kirjansa ihanaan pikkupussiin, jolla voi sitten mainostaa, mitä on ostanut :P

Mukaan lähti vielä söpöt korkokengät K-Kengästä, 24,90e. Rahapussina toimiva äiti olisi halunnut jäädä vielä kiertelemään kauppoja, mutta minä halusin kotiin lukemaan.

Syntymäpäivä tuli ja meni. Taas vuoden vanhempana lueskelin tapani mukaan vuoden vanhoja päiväkirjoja. En voi uskoa, että olen se sama tyttö, jonka tekstejä luin.

Ihmiset muuttuu. Myös minä ja ystäväni. Huomattuani niin ison eron tämän hetkisen minäni ja silloisen minäni kanssa ryhdyin suursiivouksen. Aloitin siivoamalla tietokoneen kovalevyn, tarkistin kaikki vanhat kuva- ja tekstitiedostot ennen niiden poistamista. Löysin tarinan, jonka olin ystäväni kanssa kirjoittanut kolme vuotta sitten. Se kertoo meidän kaveriporukasta tulevilla yliopistoaikoina. Nauroin katketakseni ja mietin, miten me kaikki ollaan muututtu. Toiveet ja haaveet ovat aivan erit mitä silloin.

Jatkoin sopimalla äitini kanssa huoneeni remontista. Päätimme budjetin ja juoksin heti kirjastoon lukemaan sisustus- ja aikakausilehtiä. Kävin maalikaupassa miettimässä värejä. Huomenna alkaa huoneen siivous ja purku, tarkoituksena heittää suurin osa tavarasta menemään. Lelut ja lastenkijat menee roskikseen, kirpparille tai kiertoon.

Kymmenvuotiaana, kun muutimme nykyiseen asuntoomme, halusin ehdottomasti vaaleanpunaiset seinät ja kalusteet ja Petteri Kaniini -boordin. Kasvoin sisustuksestani ulos jo vuosi muuton jälkeen. Ensi viikolla seinien värit vaihtuu vaaleaksi harmaaksi sekä kalustus vähenee ja yksinkertaistuu. Ikeasta tulee minulle uusi kirjahylly, työpöytä ja uusi lipasto, johon piilotan kenkälaatikot lattialta. Ainoa muuttuva asia vuosien varrella huoneessani on ollut julisteet, joista nyt rakkaimmat kehystetään ja järjestetään kehystettyjen valokuvien, postikorttien ja tärkeimpien kunniakirjojen kanssa.

Jonkun nuortenlehden nettisivustolta luin kirjoituksen, jossa kehotettiin sisustamaan huone juuri sellaiseksi kun sen haluaa, itsensä peilikuvaksi. Samaisessa kirjoituksessa myös kehotettiin unohtamaan menneisyys ja keskittymään tulevaan. Mielestäni menneisyyttä ei saa kuitenkaan unohtaa kokonaan - kunniakirjat, valokuvat, matkamuistot ja rakkaimmat aarteet jäävät huoneeseeni - osaksi minua, sillä ne kertovat, miksi ja miten minusta on tullut minä.

Sysmään!

Sysmä on aina ollut minulle kesäpaikka. Mummoni asui siellä, ja tämän Helsinkiin muuttamisen jälkeen olemme joka kesä käyneet siellä. Jee jee. Hellettä ei ole luvattu..

Mutta siis. Kirjoituksessa on ollut tälläistä pientä kesätaukoa, koska olin sukulaisillani Oulussa tämän viikon. Palaan Sysmästä keskiviikkona, ja kirjoittelen sen jälkeen :)